"Aamuyön hetki, 

mieleni hiljainen retki.

Käki kukkuu kelossa, 

hengitän, olen elossa.

Pienet koivutkin kurkottaa,

sitkeydellään mua muistuttaa.

Joka aamu saan muistaa sen,

elämäni tehtävän ihmeellisen."

Elämäni on ollut rikas, olen kokenut paljon. Olen kipuillut henkisesti ja fyysisesti. Silti ja ehkä juuri siksi voin tässä hetkessä sanoa, että kaikki tapahtumat polullani ovat auttaneet minua  ymmärtämään syvemmin elämää, arvostamaan itseäni ja jokaista sinua. Meitä kaikkia yhdistää ihmisyys ja kaikenkattava Rakkaus.

Jo lapsena tunnistin itsessäni erityisen herkkyyden. Herkkyydessäni aistin tunteita ja oloja, joille en löytänyt sanoja. Se herkkyys minulla on edelleen, mutta se on kääntynyt vahvuudeksi, jota luottamus saa ohjata.

Tahtoni on antaa sinulle se, minkä itsekin olen saanut. Olen tullut kuulluksi ilman tuomintaa ja arviointia. Pala palalta olen saanut purkaa olojani. Olen tullut hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Askel askeleelta olen oppinut arvostamaan itseäni vilpittömästi ja siksi arvostan sinuakin.

Vuonna 2015 kosketin omaa pohjaani. Putosin syvään masennukseen ja ahdistukseen. Olin jo aiemmin kokenut useita loppuunpalamisia. Tarvitsin tämän putoamisen, jotta näin syvyydessä pienet valon pisarat. Sain levätä auttavien ihmisten luona; sain jutella, jos halusin, mitään minulta ei vaadittu. Sain kauneinta mitä toiselle voi antaa; läsnäoloa jokaisessa hetkessä. Pienin askelin maa jalkojeni alla alkoi kantamaan ja valon pisarat ovat muuttuneet lyhdyiksi tielläni.

Valo saa kirkastua edelleen, 

sen turvin löydän ylös kun kompastelen. 

Tätä on elämä.

Rakkaudella

matkakumppanisi Jaana